Ikäihmisten muistoja äideistä

Pyysimme äitienpäivän kunniaksi pohjoispohjalaisia hoitotyön ammattilaisia keräämään ikäihmisten muistoja heidän äideistään. Olemme koostaneet muistot tähän artikkeliin.

Katri, 94, Kempele: ”Äiti oli hyvä äiti, hän piti kurissa, sanoi, että ei saanut mennä jonnekin jos se oli vaarallista, äiti piti huolta.”

Maija, 82, Kempele: ”Äiti oli touhukas, kova nauramaan ja oli iloinen, piti huolen, hyvä luontoinen oli, vaikkakin välillä saattoi olla äkäinen ja piti ojennuksessa. Äiti neuvoi miten piti olla.”

Toini, 83, Haapavesi: ”Isän ollessa sodassa, äiti teki isän työt eli jakoi postia. Sota-aikana päivisin äiti ei saanut leipoa, joten hän leipoi öisin. Ikkunat piti peittää venäläisellä mustalla molotoppiverholla ja tämä oli poliisin määräys.”

Leena, 87, Sievi: ”Äiti Martta, kiltti äiti. Hyvä laittamaan ruokaa.”

Vieno, 90, Pyhäjärvi: ”Äidillä oli ruskeat silmät ja tumma tukka, melko kiltti.”

Martta, 94, Pyhäjärvi: ”Nuorena menetin äidin, todella surullista, noin kymmenen vanhana. Äiti opetti tekemään kotona töitä: sisällä ja navetassa. Äiti oli tarkka ja nuuka. Tavallaan lempeä, tavallaan tiukka. Lupaukset tuli pitää.”

Anja, 93, Pyhäjärvi: ”Äitienpäivänä liehui liput tangoissa. Äitienpäivä juhlissa tarjoiltiin kahvia. Äiti teki aina töitä maatalossa. Myös mummo asui samassa talossa. Äiti oli lempeä ja tarmokas.”

Marja, 82, Pyhäjärvi: ”Omaa äitiä ei ollut. Täti oli kuin äiti. Oli kerta kaikkiaan hyvä. Oli seurakunnassa töissä.”

Irja, 84, Ylivieska: ’’Äiti oli hyvä, semmonen sopeva. Me tehtiin hiivaa ja piirakkaa ja sitte töitä tehtiin. Semmonen hauska, pelas aina peliä ja leikki mun kans. Se pelleili aina ja mua nauratti. Kyllä äiti on semmonen arvokas.’’

Eeva, 91, Ylivieska: ’’Hän oli ahkera, teki paljon töitä ja piti huolen kodista. Piti hyvää huolta meistä lapsista, 11 lasta. Seitsemän poikaa ja neljä tyttöä. Äiti laittoi hyvää ruokaa ja piti puhtaudesta huolen. Äiti leipoi paljon ja siinä tuli hiki hänelle. Koskaan ei saatu piiskaa.’’

Kaarina, 88, Ylivieska: ’’Äiti opetti ompelemista. Äidillä oli ompelukone ja osasi ommella perheelle ja kyläläisille vaatteet. Kuusi lehmää oli hoidettavana. Äiti perusti maatalouskerhon ja tilasi siemenet, että sai istuttaa juurikasveja. Ei piiskattu vaan komennettiin sanoilla. Oli todella ahkera ja kiltti. Äiti opetti silakan paistamisen. Leipäjuuren teki ja siihen ristin merkin ja siunasi leivän, äiti huusi minut katsomaan ja sanoi, että muista aina leipä siunata niin tulee hyvä. Aina olen tämän jälkeen leivän siunannut, ihan totta.’’

Liisa, 92, Ylivieska: ’’Äiti oli ihana.’’

Eila, 86, Ylivieska: ’’Hän oli oikein hyvä äiti, ja oikein mukava. Opetti leipomaan. Oli oikein tomera. Äitiä kun ajattelee, tulee mukava mieli.’’

Salme, 89, Ylivieska: ’’Äiti oli kiltti ja piti vähä liikaaki huolta. Minä olin pieni rääpäle. Se laulo ja levyä soitti. Äiti lohutti jos sattu. Tyttöin ja poikain kaas oli. Villihän se oli. Se kuitenkin oli hyvä äiti.’’

Karin, 90, Ylivieska: ’’Oikeen kiva. Äiti oli vanhanaikainen, tarmokas ja vahva. Osasi tehdä kaikenlaista. Vaatteet, leipoi, ruuat. Hyvin avara ihminen ja auttoi kaikkia. Koulukaverit sai aina olla meillä. Saivat olla yötä ja syödä. Äidin lähellä oli turvallinen olla, ei pelottanut mikään. Riitti suojelevaa rakkautta kaikille, myös muille lapsille. Ihana äiti.’’

Eila, 85, Pyhäjoki: ”Äidistä on todella lämpimät muistot. Äiti oli kiltti, ihana ihminen. Ompeli lapsille kauniita vaatteita maataloustöiden lomassa.”

Elli, 90, Pyhäjoki: ”Ei parempaa äitiä olekaan. Minulla on kuusi sisarusta, isä kuoli kun olimme pieniä, mutta äiti jaksoi, kesti, oli reipas ja iloinen. Ompeli myös vaatteet lapsilleen.”

Seija, 88, Pyhäjoki: ”Olen mennyt 2-vuotiaana mummun ja papan hoidettavaksi. Mummu on ollut todella tärkeä ihminen ja äidin korvike. Suhde omaan äitiin on jäänyt etäiseksi ja ollut sitä koko elämän ajan. Olen kokenut, että muut sisarukset ovat olleet äidille tärkeämpiä.”

Hilkka, 83, Haapavesi: ”Tavallinen perheen äiti. Äiti oli jämäkkä hyvä äiti. Huolehti meistä kaikista lapsista. Opetti aikaisin kotitöihin, kotona se elämänkoulu opittiin.”

Vieno, 87 Haapavesi: ”Äiti oli kova työntekijä, opetti samalla lapsia. Hyvä luontoinen, yritti tehdä raskaimmat työt itse, ettei lapsien tarvitsisi tehdä.”

Salli, 93, Haapavesi: ”Kotiäiti, hyvä äiti. Hoiti karjaa ja seitsemää lasta kotona.”

Mirkku, 86, Haapavesi: ”Tavattoman hyvä äiti, opetti meitä lapsia hyvässä hengessä. Ystävällinen, mutta osasi olla ankara, jos oltiin jotain toparoitu”.

Erkki, 90, Haapavesi: ”Herttainen ja uskonnollinen äiti. Opetti varhain iltarukouksen. Hyvät muistot äidistä.”

Esko, 91, Haapavesi: ”Hyvä äiti, mutta kuoli melko nuorena. Lapsia oli monta, kovasti huolehti lapsista. Sitten jäätiin isän kanssa.”

Taavi, 87, Haapavesi: ”Elämä oli tasapaksua, kun oli sota-aika vuonna 39-44. Äidin työhön kuului maataloustyöt, karjanhoito ja lastenhoito. Kansanhuollosta tuli määräykset, että paljonko pitää mitäkin tuotetta luovuttaa. Lehmät lypsettiin kotona käsin ja maito kirnuttiin pystykirnussa. Voita sai jättää vain pienen osan itselle.

Toimitin itse voin kansanhuoltoon. Siellä nainen punaisilla pitkillä kynsillään tuli ottamaan voin vastaan ja maistoi kynnellä voita, että oliko riittävästi suolaa. Sieltä sain lapun, jolla sain luvan ostaa polkupyörään kumin.

Ladosta piti hakea heiniä. Piti puita pilkkoa, tehdä lumitöitä ja sontaa luoda.

Kun vasikka syntyi, se piti muutaman päivän ikäisenä teurastaa. Lihaa sai jättää vain pien palan itselle ja loput piti luovuttaa kansanhuoltoon ja nahka samoin piti luovuttaa.

Viljasadosta sai jättää korttiannoksen verran itselle ja loput piti antaa valtiolle. Kansanhuollon henkilö kävi tarkistamassa sopivat annokset. Samoin perunasadosta sai jättää itselle vain osan.

Äiti antoi oman vihkisormuksen suojeluskuntaa-lottajärjestölle. Sormusrahoilla Suomi tilasi lentokoneita.”

Pirkko, 86, Kempele: ”Äiti oli aina kotona, piti kaikista huolta.”

Sisko, 87, Kempele: ”Äiti oli tosi puhelias. Kun hän lähti polkupyörällä kauppaan, häntä ei tarvinnut odotella ihan heti kotiin, koska hän jäi juttelemaan kaikkien kanssa.”

Sisko, 87, Kempele: ”Leipomispäivän päätteeksi äiti teki silakkalaatikon ja laittoi sen uuniin hautumaan.”

Kaarina, 78, Kempele: ”Äiti oli ostanut salaa kaupasta karkkipussin ja pistänyt sen kotona piiloon. Sitten sieltä pussista salaa antoi heille lapsille karkkia, ettei isä näe.”

Ulla, 85, Kempele: ”Äiti oli tarkka. Pesi maitotonkat aina huolellisesti ja säilytti täydet maitotonkat kylmässä vesialtaassa, kun maitoa lähetettiin Valiolle. Saanut kunniakirjan laadukkaasta maidosta useamman kerran.”

Helli, 81, Lumijoki: ”Minun äiti oli ilmeisesti taikauskoinen tai hän uskoi enteisiin. Hän muun muassa sanoi, että nyt on tulossa vieraita, kun ylähuulta kutittaa.”

Mirja, 72, Lumijoki: ”Minun äiti kävi tansseissa työväentalolla ja meillä oli apulainen sillä aikaa meitä lapsia hoitamassa. Minä itse olin äidillä omaishoitajana hänen loppuaikoinaan. Äiti oli välillä sairaalassa, mutta aina kun kävimme häntä katsomassa siellä, niin hän olisi halunnut kotiin.”

Martta, 87, Lumijoki: ”Äiti piti hyvän huolen lapsista, vaikka meitä lapsia oli viisi ja asuimme pienessä mökissä syrjäperällä.”

Tauno, 84, Lumijoki: ”Sota-aikana äiti oli lujilla. Lehmät piti hoitaa ja vesikin niille piti kantaa joesta. Kesällä äiti teki heinätyöt yhdessä naapurin emännän kanssa. Poati piti hakea kauaa. Äitini oli sitkeä, ihmettelen, että miten hän ehtikin joka paikkaan. Huolimatta kovasta elämästä äitini eli 96-vuotiaaksi.”

Aune, 87, Lumijoki: ”Äitini oli muuttanut Pyhäsalmesta Liminkaan karjakoksi, missä hän tapasi isäni. He hankkivat maapaikan ja saivat kahdeksan lasta, joista yksi kuoli pienenä sokeritautiin. Äiti jäi leskeksi 50-vuotiaana mutta jatkoi maanviljelyä. Sota-aikana meillä oli vilkasta, äiti leipoi ja teki ruokaa sotilaille, joita oli kotikunnalla. Itse kävin kuuntelemassa sotilaiden haitarinsoittoa naapurin tytön kanssa ja sain äidiltä moitteita siitä. Äitini eli yli 80-vuotiaaksi. Hän loukkasi selkänsä ja oli pyörätuolissa kymmenen vuotta eikä saanut vaivaansa apua, vaikka sitä yritettiin etsiä.”

Anneli, 78, Lumijoki: ”Äitini eli yli 90-vuotiaaksi. Meillä oli seitsemän lasta ja oli 2-vuotias, kun isäni kuoli ja äiti jäi yksinhuoltajaksi.”

Salme, 85, Pyhäjärvi: ”Äidin elämä oli työntäyteinen. Lapsia oli yhdeksän, vettä piti hakea edempää kaivosta ja lehmiä piti hoitaa. Olin tytöistä vanhin ja autoin kotitöissä. Koululla juhlittiin äitienpäivää, äiti ei elänyt kovin vanhaksi.”

Anja, 91, Pyhäjärvi: ”Minulla oli kahdeksan sisarusta ja olin itse keksivaiheilta. Äidistä on paljon hyviä muistoja. Äiti oli pidetty ihminen ja työtä tekevä. Äitienpäivää ei juhlittu kotona, mutta koululla oli juhlat. Äiti oli aina pitänyt koulun juhlasta. Hän eli melko vanhaksi.”

Anna, 88, Pyhäjärvi: ”Olin ainoa lapsi, äiti oli kotiäiti. Asuttiin keskustassa, eläimiä ei ollut hoidettavana. Äidillä oli aikaa leikkiä. Yhdessä myös huolehdittiin kodista. kotona juhlittiin äitienpäivää sekä käytiin kylässä yhteisissä juhlissa. Äidille myös hankittiin lahja äitienpäiväksi.”

Lauri, 98, Pyhäjärvi: ”Äidistä on ihania muistoja.”

Antti, 63, Kärsämäki: ”Äiti oli hiljainen maatilan emäntä, jota lapset auttoivat kotitöissä, kotona juhlittiin äitienpäivää.”

Helvi, 86, Pyhäjärvi: ”Äiti eli yli 90-vuotiaaksi, oli uskonnollinen ja opetti uskosta lapsilleen. Tärkein opetus oli rukoileminen. Sisaruksia oli kuusi. Erityisesti on jäänyt mieleen äitienpäiväjuhlat koululla, kun oppilaat olivat opetelleet laulamaan moniäänisesti.”

Leena, 87, Pyhäjärvi: ”Äiti oli maailman paras äiti. Hänellä oli 12 lasta ja isommat sisarukset auttoivat kotitöissä ja maatilan hommissa. Kotona tavallaan juhlittiin äitienpäivää.”

Pirkko, 82, Pyhäjärvi: ”Äiti oli joskus mukava. Äiti leipoi hyvää. Äiti oli rakas.”

Sirkka, 75, Kärsämäki: ”Äitini oli tavallinen, kiltti ja hyvä perheen äiti. Äiti ei ollut koskaan ulkopuolisilla töissä, vaan oli kotiäitinä. Perheeseemme kuului kahdeksan lasta, joten joskus äidin hermot olivat koetuksella. Äitini tekemä ruoka oli hyvää, ja hän osasi leipoa. Mieleen muistuu etenkin äidin tekemät leipäjuustot, niitä usein tilattiin erilaisiin juhliin ja tapahtumiin, sai siitä vähän rahaa perheen ruokkimiseen.”

Raili, 81, Kärsämäki: ”Äiti oli talon päänä, kun isä oli sodassa. Äiti hoiti kaikki kodin askareet, ja lisäksi kehräsi villasta lankaa, siinä hän oli hyvä. Muistan että me lapset nukahdimme iltaisin kehräys ääniin. Lapsia perheessämme oli viisi. Äidin kanssa tulin aina toimeen, hän olikin anteeksiantavainen, tekeväinen nainen.”

Martta, 87, Kärsämäki: ”Äiti oli tavallinen maatalon emäntä, joka hoiti navettatyöt sekä metsähommat. Minä pääsin aina äidin mukaan navetalle. Lapsia talossa oli yhdeksän, joten isot ruokapadat olivat aina tulilla. Talossamme oli akkavalta, kun pojat syntyivät vasta loppupuolella lapsikatraasta.”

Auli, 89, Kärsämäki: ”Äiti oli talossa isäntä ja emäntä, isä oli sodassa.  Äiti teki kovasti töitä, lehmät ja hevosen hoiti, sekä kehräsi konelangat. Ruokaa laittoi ja leipoi. Äiti oli hyvänluonteinen, ei koskaan puhunut muista pahaa.”

 

Lumijoen vanhukset muistelevat äitejään. Lähes kaikki muistivat äidin nimen.

Osa ei halunnut, että tietoja laitetaan nähtäville. Selvästi muisteleminen oli useimmille mieluista.

 

Taisto, 81, Lumijoki: ”Äidillä oli aina ruokaa tarjolla, tuli mihin aikaan vain kotia.”

Matti, 85, Lumijoki: ”Äiti kävi auttamassa muita, kun oli niin taitava.”

Sinikka, 84, Lumijoki: ”Äiti oli lapsirakas.”

Pentti, 93, Lumijoki: ”Äiti soitti Mandoliinia ja hänellä oli kutomakone.”

Kaarina, 83, Oulu: ”Äiti jäi nuorena leskeksi viiden pienen lapsen kanssa. Hänen oli oltava isän sekä äidin roolissa.

Äiti oli luonteeltaan vahva, päättäväinen, ahkera ja lapsiaan rakastava. Hän oli innokas osallistumaan hyväntekeväisyystyöhön ja kova tekemään töitä. Rahaa oli niukasti käytössä, mutta äiti oli hyvin säästäväinen ja halusi ilahduttaa välillä lapsia pienillä yllätyksillä. Lapsuudesta mieleen on jäänyt näyteikkunassa ollut punainen takki, johon ihastuin. Takki oli kallis ja äidin oli sanottava, että ei ole varaa ostaa sitä. Muutamia päiviä myöhemmin äiti tuli paperipussin kera kotiin tuliaisen kanssa. Äiti oli pihistänyt jostain muista ostoksista ja ostanut sillä rahalla sen ihanan takin. Niin hyväsydäminen ja lasten parasta aina ajatteleva äiti oli. Paljon lämpimiä muistoja äitiä muistellessa.”

Marja-Liisa, 75, Oulu: ”Äiti osasi tehdä hyvää ruokaa ja leipoa ihania pullia. Oli mukava tulla koulusta, kun pullan tuoksu tuli vastaan. Äidin kanssa lausuttiin yhdessä runoja. Hän keksi ja valmisti lapsille erilaisia leikkijuttuja. Ompeli Risto-nukelle vaatteita ja otti talteen kauppaleikkeihin erilaisia purkkeja ja purnukoita. Äiti oli lempeä.”

Liisa, 77, Oulu: ”Äiti oli rakastava ja ymmärtäväinen ihminen. Hän oli hyvin puhelias. Äiti opetti, ettei saa valehdella, eikä varastaa. Äiti eli lasten mukana elämää.”

Marjatta, 83, Oulu: ”Äiti oli rakas, ansiokas ja joka paikassa ensimmäisenä. Hän oli varma asioista. Puhutteli erilaisista asioista ja oli päättäväinen ihminen. Lähellä oleva ja rakkaudella muistelen äitiä.”

Kerttu, 92, Yli-Ii: ”Äidillä oli paljon surua, kun lapsia kuoli. Hyvä äiti oli ja ruokaa teki. Käsitöitä ei joutanut tekemään, kun muuta tekemistä oli niin paljon. Tyttöjä oli kolme ja poikia yksi. ”

Katri, 87, Yli-Ii: ”Äidillä oli paljon työtä. Lapsia oli tusina ja majataloa pyöritti. Paljon kulkijoita majoitti ja tyttärien kanssa heistä huolehti. Tyttöjä oli viisi ja poikia seitsemän.”

Vilma, 91, Yli-Ii: ”Äiti on antanut kristillistä kasvatusta. Ei kuitenkaan ole kieltänyt tanssimaan lähtöäkään ja on itsekin nuorempana käynyt tanssimassa. Toi uskonnon asiat niin nätisti, että niistä ei jäänyt pahaa mieltä. Tyttöjä yksi ja poikia kaksi.”

Elle, 80, Yli-Ii: ”Paljon oli lapsia, kahdeksan tyttöä ja kolme poikaa. Äiti oli oikein hyvän tuulinen ja herttainen. Teki kotihommia ja navetassa kävi. Lehmiä oli 7–8 ja vasikat päälle. Opetti Lapsia hoitamaan karjaa. Hyvät ja kauniit muistot äidistä. On auttanut lasten hoidossa.”

Veikko, 76, Haapajärvi: ”Äiti oli kiva ihminen. Hänen kanssaan tuli hyvin toimeen.”

Ritva, 88, Haapajärvi: ”Äiti tiesi paljon asioita.”

Elvi, 92, Haapajärvi: ”Äiti oli ihan tavallinen äiti.”

Elina, 85, Haapajärvi: ”Äiti oli aivan ihana. Hän oli rauhallinen ja pidetty ihminen. Hyvä opettamaan ja neuvomaan eri asioita eikä koskaan suuttunut.”

Yrjö, 87, Haapajärvi: ”Äiti opetti lapsia työntekoon ja rehellisyyteen.”

Kaino, 85, Haapajärvi: ”Äiti oli maailman paras kaikessa.”

Laura, 87, Haapajärvi: ”Äiti oli hyvä Äiti isolla alkualkukirjaimella. Rakastava äiti, joka tykkäsi lapsistaan.”

Martti, 88, Haapajärvi: ”Äiti oli hyvä äiti ja huolehti lapsista hyvin.”

Eeva, 93, Haapajärvi: ”Äiti kävi seuroissa ja teki käsitöitä toimien ompelijana.”

Helli, 90, Haapajärvi: ”Äidistä on hyviä muistoja.”

Nainen, Tyrnävä: ”Äiti oli aina valmis auttamaan lapsiaan, vaikka varmasti itselläänkin olisi ollut kiireitä.”

Martta, 88, Tyrnävä: ”Äiti on syntynyt ja asunut pitkään Amerikassa. Vahvasti koki kuitenkin Suomen omaksi kotimaakseen.”

Anna-Liisa, 93, Tyrnävä: ”Sota-aikaan Lottana, muonapäällikkönä Tyrnävällä. Kotona hoitanut lehmät ja lapset.”

Marjatta, 89, Tyrnävä: ”Äiti oli hyvä. Teki kovasti töitä ja piti lapsista huolta perheenisän ollessa rintamalla. Kaikesta selvittiin, vaikka ei ollut aina helppoa.”

Kerttu, 95, Oulunsalo: ”Minun äiti oli ahkera. Hän hoiti kaikki meidän arkielämän tarpeet. Äiti ei ollut kodin ulkopuolella töissä vaan hoiti kodin, lapset ja kasvimaan. Kuljin aina äidin mukana kotitöissä ja äiti aina sanoi mitä meidän piti tehdä. Äidin lähellä ei laiskana saanut olla. Äiti ei saanut köyhyyden takia käydä koulua; vain kansakoulun sai käydä. Äiti teki kesäisin aina lehtikerppuja meidän parille lehmälle, joita hän hoiti hengenpitimiksi. Äiti eli aika vanhaksi.”

Terttu, 77, Oulunsalo: ”Äitini oli järjestelmällinen. Äidillä oli seitsemän lasta ja minä olin vanhin. Äiti ei ollut käynyt koulua. Sodan jälkeen äiti asui rintamamiestalossa ja harrasti isän kanssa pirttiviljelyä. Muistan jutun, kun äiti oli laittamassa sodassa kuolleita sotilaita ruumishuoneella, niin arkuista saattoi kuulua kolinaa, kun jäätyneet ruumiit suli lämmössä.”

Ritva, 79, Oulunsalo: ”Äidilläni oli tummat hiukset. Hän oli ahkera ihminen, tarkka työssään ja nautti touhuamisesta. Hän leipoi hyvää pullaa ja teki siivoojan töitä. Hän sai kuusi lasta.”

Anna, 97, Oulunsalo: ”Äiti oli herttainen ja rakasti lapsia. Äiti oli maatalonemäntä ja hoiti karjaa ja kotia. Äidin vastuulla oli lehmien hoito ja lypsäminen. Äiti neuloi koko perheelle sukat ja lapaset. Äiti hoiti myös perheen evakkoreissut. Äidistä muistuu mieleen erityinen lapsirakkaus. Lapsuus oli onnellinen ja työntäyteinen. Koti oli ystävällinen ja rakas.”

Aune, 86, Oulunsalo: ”Äitini oli jämäkkä ja rempseä luonne, joka piti lapset puheella kurissa. Väkivaltaa ei tarvittu, kun pelkkä puhe oli napakka ja heti toteltiin. Äiti oli ystävällinen ja hyväksyi kaikki kuusi lastaan hyvin. Äiti ei käynyt koulua, koska oli köyhästä kodista. Äidillä ei ollut ammattia vaan hän hoiti kodin ja koko perheen yksin kun isä oli vain yöt kotona. Äiti leipoi aivan ihanaa tosca-kakkua! Muuta äiti ei kotitöiden ohella ehtinyt harrastaa. Äiti oli hyvä laulamaan. Siihen aikaan ei ollut kuoroja ja äiti ei oikein ehtinyt käydä missään kun oli kotitöitä niin paljon. Hän lauloi siis meille lapsille ja hänen lempilaulunsa oli: Tiedän paikan armahan. Äiti neuloi meille kaikille sukat ja lapaset. Äiti kuoli syöpään vain 56-vuoden iässä. Vaikka isä kuoli vasta 92-vuotiaana, hän ei mennyt uudestaan naimisiin.”

Ritva, 82, Ylivieska: ” Muistelen erästä tapausta, kun olin matkalla äidin kanssa.

Matkustimme äitini kanssa Lapista evakkoon suomenruotsalaiselle alueelle junalla Kemistä alkaen. Muistan kun junassa ihmiset huusivat ja konduktööri tuli peittämään ikkunat ja käski ihmisten olla hiljaa, ettei huuto kuulu viholliselle. Pidin äitiä kaulasta kiinni ja sanoin äidin korvaan, että eihän me äiti huudeta. Istuimme junan vaunun lattialla ja lattiassa oli reikä. Se pelotti, kun maa vilisi alla. Pelotti kovasti myös ihmisten huuto ja pimeys. Konduktööri laittoi kynttilöitä.

Evakkopaikassa oli saman ikäinen pieni poika nimeltään Per-Erik. Leikimme ja kisailimme yhdessä. Äiti kertoi myöhemmin, että olin ollut pojalle paha ja purrut häntä poskesta. Luulin aikuiseksi asti, että pojan poskeen oli jäänyt arpi, kun äiti siitä muistutteli. Näin pojan vuosikymmenien päästä eikä poskessa onneksi ollut mitään. Poika ei edes muistanut koko tapausta.”

 

Hilkan kirje:

Minun nimeni on Hilkka, ja täytän tässä kuussa 91 vuotta. Asun Kuusamossa, jossa olen myös syntynyt.

Äitini oli Tahkorannalta, Aino Maria. Vihitty aikoinaan Kuusamon vanhassa kirkossa isäni Juhon kanssa. Äitini oli syntynyt 1907.

Äiti oli aikoinaan käynyt Kuusamon kansanopiston. Hän oli maalaistalon emäntä, kymmenen lapsen äiti, joista minä olen vanhin.  Äiti kävi seuroissa ja oli harras uskovainen. Joka vuosi pidettiin seurat Määttälän rauhanyhdistyksen talossa, äiti laittoi seurojen jälkeen ruuan ja kahvit ja saarnamiehet yöpyivät peräkamarissa.

Äiti oli luonteeltaan ahkera ja opetti kaikki lapset työn tekoon. Mummolassa yhdessä kamarissa täti Tilda hoiti postia. Postiauto kulki kesäisin, Paanajärven kautta silloisen Karhunkierroksen joka päivä. Postin haki joku iltasella kotiin. Äiti teki käsitöitä, keritsi lampaita ja hän opetti minutkin keritsemään ja tekemään villoista lankaa, langat pestiin ja kuivattiin äidin kanssa. Äiti ylpeänä esitti vieraille miten minä Hilkka olin tehnyt ja osannut auttaa äitiä tässä työssä. Äiti opetti tytöt tekemään ruokaa, leipomaan ja hoitamaan karjaa. Minä osasin myös hevosen valjastaa toisella kymmenellä. Kaikki työt, mitä maalaistalossa tehtiin, vanhemmat opettivat. Äiti osasi kertoa mielipiteensä ja oheistaa lapsia oikeaan suuntaan ja työntekoon.

Äitini kuoli 76-vuotiaana kotiinsa vuokra asuntoon Porkkatiellä, isä oli jo kuollut aikaisemmin Määttälän vaarassa.

Olen kiitollinen äidille eniten opetuksesta, siisteydestä ja käsitöiden tekemisen ohjauksesta.

Tv. Hilkka